Kaikuja vuosikokouksesta
Seurakunamme piti maaliskuun alkupuolella sääntömääräisen vuosikokouksensa. Paikallaolijoita oli reilut kolmekymmentä ja kokous sujui mallikaasti Peter Mäkilän johdolla. Peter kiitti alkuun ansaitusti ja kauniin sanoin Pertti Pietarista, valtuustomme monivuotista puheenjohtajaa, jonka kausi tuli tänä keväänä täyteen. Kiitosta saivat myös muut luottamushenkilöt sekä uutterat vapaaehtoisemme.

Vuosikokouksen esityslistan merkittävimmät kohdat käsittelivät koronaepidemiasta aiheutuneita taloudellisia ja toiminnallisia haasteita sekä uusia pastorijärjestelyjä. Totesimme, että koettelemuksista huolimatta seurakuntamme selvisi hienosti menneestä vuodesta. Tilanteemme olisi huomattavasti tukalampi, jos emme olisi myyneet kirkkorakennusta vuoden 2019 lopulla.

Kerroin paikalla olijoille pastorin töiden uudelleenjärjestelyistä muutaman yksinkertaisen kaavion avulla. Työt tullaan tulevina vuosina hoitamaan useamman henkilön toimesta. Ympärivuotista vastuuta kantaa uusi paimenemme Sami Ettanen. Florida-Bahaman synodi, johon kuulumme, on myöntänyt Samille oikeuden sanan- ja sakramenttien viranhoitoa varten. Suomen kirkko lähettää kiireisimmäksi talvikaudeksi Samille avuksi sesonkipastorin. Henkilövalintaa ei vielä ole ensi kaudelle tehty, mutta voimme luottaa ulkosuomalaistyön johtajan, Mauri Vihkon lupaukseen lähettää seurakunnallemme hyvä ja osaava pappi. Tarvittaessa käytämme myös ELCA:n (Evangelical Lutheran Church in America) sijaispastoreita.

Tässä osa vuosikokouksessa pitämästäni puheesta:
Meillä on jälleen yksi muutos edessä. Tällä kertaa se koskee uusia henkilöstöjärjestelyjä, joita on huolella valmisteltu yhdessä Suomen kirkon ja paikallisen synodin kanssa jo viime syksystä lähtien.
Uusi työntekijämallimme lisää seurakuntamme joustavuutta ja vapauttaa resursseja nk. tavoittavaan työhön eli viemään evankeliumin ilosanomaa entistä tehokkaammin myös kirkon seinien ulkopuolelle.
Koen voimallisesti, että muutoksilla, joita olemme toteuttamassa, on Taivaan Isän siunaus. Siksi uskallan sanoa, että St. Andrew’s -seurakunta on hyvässä tilanteessa epidemian aiheuttamista epävarmuustekijöistä huolimatta. Ohjat ovat nyt Jumalan käsissä.

Kuvainnollisesti vertaisin seurakuntaamme laivaan, joka oli vuosia ollut ankkuroituna paikalleen saman pienen lahden pohjukkaan.
Laivan ankkuri oli ajan saatossa päässyt ruostumaan ja osa laivan rakenteista haparoitumaan niin, että seuraava suuri myrsky olisi hyvinkin saattanut koitua laivan kohtaloksi. Miehistö havahtui kuitenkin ajoissa vahvistamaan rakenteita, uusimaan purjeita ja kaikin puolin varmistamaan rakkaan aluksensa merikelpoisuutta. Nyt tarkkailemme säätä ja olemme valmiustilassa nostamaan purjeet ja kääntämään keulan kohti uusia seikkailuja. Annetaan Jumalan tuulien puhaltaa; annetaan Hänen sanansa toimia merikorttinamme ja käytetään kompassia, jonka neula on ristinmuotoinen. Laivat on rakennettu matkan tekoa, ei paikallaan oloa, varten.

Oma työrupeamani täällä lähenee loppuaan. Vielä ehdin yhden pastorin palstan teille kirjoittamaan ennen paluutani Suomeen 24. toukokuuta. Läksiäisiäni vietämme kirkolla helluntaina 23. toukokuuta, samalla kun juhlimme vapaaehtoisiamme sekä uutta vastuunkantaja-pariskuntaamme, Samia ja Tarjaa.