KESÄ - HEINÄ - ELOKUU 2021 |
|
Elämme nyt kesäkuun alkua, mutta täällä Floridassa sitä ei juuri luonnosta huomaa. Toukokuukin oli erittäin vähäsateinen. Omassa elämässä olen taas uuden edessä ja nyt se on toden teolla realisoitunut Pastori Mian matkustettua Suomeen omien uusien haasteiden pariin. Olen todella kiitollinen Jumalalle ja Mialle, että sain niin hyvän sopeutumisjakson tämän kevään ajan Mian johdolla.
Kuitenkin paimenen vastuut tuntuvat vielä melko haasteellisilta ja kun kaikki on vieläkin niin uutta, kestää kaiken tekeminen normaalia kauemmin. Mutta olen valtavan iloinen kaikista kannustus viesteistä ja kommenteista, joita olen teiltä saanut. Ja Kaikki te ihanat vapaaehtoiset, jotka jaksatte aina olla iloisella mielellä palvelemassa seurakuntaa. Ansaitsette enemmän kuin ison halauksen ja kiitoksen. Ja tietysti tärkeimpänä Mika, jos minua painaa Paimenen vastuut, niin entä Mika, häntä painaa vastuu Paimenesta. Kiitos Mika, että olet auttamassa ja tukemassa.
Meidän seurakunnalla on hyvä tulevaisuus Jumalan varjeluksessa, Kristusta korottaen ja Pyhän Hengen kanssa työskennellen. Olen todella kiitollinen, että saan olla uuden edessä juuri teidän kanssanne ja juuri täällä Floridan auringon alla. Heinäkuun vietämme kaikki lomaa nauttien kesästä sekä ystävistä ja sitten elokuussa palaamme taas yhdessä palvelemaan Jumalaa ja toisiamme.
Siunattua kesää kaikille!
Sami-pastori
|
Kuva jumalanpalveluksesta, 30.5.2021, Samin ensimmäinen seurakunnan johtajana. |
|
Kevätterveiset täältä Suomen Turusta, siis Askaisista. Oli upeata taas lentää sinivalkoisin siivin Finnairilla, puhdas ja siisti lentokone sekä hyvin palveleva lentohenkilökunta.
Helsinki-Vantaan kentällä kaikki matkustajat joutuvat näyttämään covidtestin todistuksen ja meillä oli negatiivinen sekä rokotustodistus USAsta mutta sitä ei edes katsottu. Me olemme nyt kolmen vuorokauden karanteenissa ja meille soitettiin koronatestin aikavarauksesta, johon menemme. Tarkka aika on klo 9.07 aamulla. Jos testi on negatiivinen niin sitten saamme liikkua vapaasti. Maskipakko on, jos menemme kauppoihin tai toimistoihin.
Kun taksi toi meidät omalle kotipihalle saimme kokea jotain valtavaa: omenapuut täydessä kukinnassa sekä tulppanit, kielot ja sireenit alkamassa kukkimaan.
Kyllä Jumalanluoma luonto on kaunista. Linnut visertävät ja on aivan kuin olisimme saapunut paratiisiin.
Kiitämme Taivaan Isää joka päivä, että olemme terveitä ja voimme matkustaa tänne synnyinmaahamme Suomeen omaan kotiimme, viettää kesää täällä ja nähdä sukulaisia ja ystäviä vuosikymmenien takaa.
Siunausta ja terveyttä St. Andrewin luterilaisen kirkon jäsenille sekä koko suomalaisyhteisölle!
Peter J. Mäkilä,
valtuuston puheenjohtaja ja vaimoni Arja ja Tuuli -tyttäremme joka tuli Tanskasta tervehtimään meitä.
|
|
OLE MUKANA TUKEMASSA TYÖTÄMME! |
|
Kiitämme lämpimästi kaikkia teitä, jotka olette muistaneet seurakuntaa lahjoituksin. Elämme taloudellisesti haastavia aikoja ja tarvitsemme rukousten lisäksi myös rahallista tukea, jotta työmme täällä voi jatkua ympäri vuoden. Taivaan Isä suuresti sinua ja lahjaasi siunatkoon!
|
|
VIERAILEVAN PASTORIN ESITTELY |
|
TERVEHDYS ST. ANDREW’N SEURAKUNTAAN!
Olen Anne Huoponen ja ensi talvena olen tulossa työskentelemään St. Andrew’n seurakunnan pastorina. Jos suunnitelmamme toteutuvat, muutamme mieheni Karin kanssa viideksi kuukaudeksi Floridaan marraskuussa, joka onkin mitä sopivin ajankohta lähteä Suomesta jonnekin lämpimämmille seuduille. Tätä kirjoittaessani kesä on Suomessa tosin alkamassa, ja saamme vihdoin nauttia auringon lämmöstä ja siitä, miten se saa luonnon puhkeamaan kukoistukseen.
|
Olen kolmen aikuisen lapsen äiti ja kahden ihanan lapsenlapsen mummu. Papin työssä olen toiminut kotiseurakunnassani Kauniaisten suomalaisessa seurakunnassa sekä Lohjan seurakunnassa. Olen työskennellyt myös Suomen Pipliaseurassa varainhankintatehtävissä, ja siinä työssä sain tutustua mielenkiintoisiin raamatunkäännös- ja lukutaitohankkeisiin eri puolilla maailmaa. Yhdysvalloissa olen vieraillut vain lomamatkoilla, mutta niillä Floridakin on tullut hiukan tutuksi. Nyt korona-aikana St. Andrew’sin seurakunnan striimatut jumalanpalvelukset ja hartaudet ovat antaneet hyvän kuvan seurakunnasta sekä teistä seurakuntalaisista. Olemme voineet seurata niitä Facebookin välityksellä, ja vähitellen on alkanut tuntua siltä kuin tuntisimme jo monia teistä. Erityisesti iloitsen siitä, että jumalanpalveluksissanne on niin runsaasti musiikkia, sillä olen itsekin innokas musiikinharrastaja. |
Olemme Karin kanssa innoissamme tästä mahdollisuudesta muuttaa Floridaan sekä tutustua amerikkalaiseen elämäntyyliin ja etenkin seurakunnan elämään siellä. Tällä hetkellä viisumin saaminen Yhdysvaltoihin on epävarmaa, eikä kukaan meistä tiedä, mikä koronatilanne on ensi syksynä ja talvena. Siksi maahanmuuttomme eteen tarvitaankin nyt rukousta, ja pyytäisinkin teiltä rukoustukea sen puolesta.
Kuten Raamatussa sanotaan: Ihminen kaavailee monenlaista, mutta kaikki käy Herran tahdon mukaan. (Sananl. 19:21)
|
|
Toivotan teille kaikille runsasta Jumalan siunausta sekä hyvää kesää! Toivottavasti tapaamme ensi talvena!
Pastori Anne Huoponen
|
|
Toukokuussa meillä oli tosi hauskaa kun päästimme lentoon perhosemme ja leppäkerttumme. Teimme auringonkukkamaalauksia äideillemme (Van Goh’- tyyliin) ja sitten ”matkustimme” Australiaan. Lapsista oli hauskaa oppia kenguruista, koalakarhuista, wombateista, vesinokkaeläimistä, emuista, krokotiileistä ja bumerangeista. Tutustuimme Ayers Rock (Ururu) hiekkakivivuoreen, didgeridoo-soittimeen ja surffaukseen Bondi Beachillä. |
|
Perjantaina, kesäkuun 4. päivä juhlimme meidän yhdeksää esikouluoppilastamme. Tänä vuonna valmistujaisohjelma on vain noille yhdeksälle oppilaalle ja heidän perheilleen. Lapset esiintyvät ja saavat ”todistuksensa”. Olemme ylpeitä oppilaistamme, jotka nyt lähtevät aloittamaan uutta jaksoa elämässään, samalla kun heidän lähtönsä tuntuu haikealta. Monet heistä ovat olleet mukana päivittäin viimeisen kolmen vuoden ajan! Jonotuslistalla on tulossa näiden lähtevien jälkeen ainakin kaksitoista lasta olemassaolevien yhdentoista 2-, 3- ja 4-vuotiaiden joukkoon. Tänä syksynä meillä onkin normaali tilanne: talo täynnä oppilaita! |
|
Ensimmäinen teemamme kesäkuussa on ”Supersankarit”. Leikimme Supermiestä, Hämähäkkimiestä ja Wonder Womania sekä keksimme itse omia super-hahmoja. Lapset koristelevat itse supersankari-maskinsa ja –viittansa, tehdään super-taidetta, lauletaan supersankari-lauluja ja kehitellään omia supersankari-temppuja.
Myöhemmin kesäkuussa juhlimme Isänpäivää, teemme kortteja ja yllätyslahjoja ja juhlimme ensimmäistä kesäpäivää.
Kesäkuun loppupuolella tehdään puna-valko-sinisiä askarteluja sekä valmistaudutaan Amerikan syntymäpäivään.Koulu on SULJETTU kesäloman ajaksi heinäkuun 5. – heinäkuun 9. päivään, viimemainittu mukaanlukien.
Kun palaamme lyhyen taukomme jälkeen, ”matkustamme” taas maapallon toiselle puolelle oppimaan kaikkea mahdollista Japanista. Tutkimme ja teemme maalauksia Fuji-vuoresta ja kirsikankukista. Luomme origami-taidetta ja koristelemme viuhkoja, maistamme riisiä, merilevää ja tofua ja opettelemme judo-liikkeitä ja harjoittelemme sumo-painia. Ei pidä unohtaa myöskään luotijunia, kuumia lähteitä ja lumiapinoita, tee- seremonioita tai Pokemonia...
Koko maailma liittyy mukaan Tokion Olympialaisiin ja meillä on ihan omat St. Andrew’n Olympialaiset. Lapset osallistuvat avajaisseremoniaan, kilpailevat hula-vanteen, esteratojen ja pallon heittämisen ja potkimisen taidoissa ja saavat lopuksi kulta-, hopea- ja pronssimitalinsa.
|
|
Meidän ”kesäleirimme”hiljenee kun sanomme hyvästit meidän esikoululaisillemme, kun he lähtevät koulutielle elokuun 10. päivä. Meistä on jännittävää saada vastaanottaa uudet oppilaat aloittamaan uutta kouluvuotta kanssamme.
Elokuun ensimmäinen iso teemamme on Liikenne. Opimme erilaisia tapoja ihmisten liikkua paikasta toiseen ja tutustumme juniin, autoihin, laivoihin ja lentokoneisiin ja pidämme hauskaa. Lapset tekevät askartelutöitä, maalaavat puuautoja ja tekevät omia veneitä. Elokuussa alamme myös puhua perusväreistä ja –muodoista. Näitä perusperiaatteita sovellamme kaikkeen leikkiin ja peleihimme.
|
|
|
|
Siunattua ja turvallista kesää!
Pirjo Komonen Campitelli
|
|
Jos listaltamme puuttuu jonkun syntymäpäiväsankarin nimi, niin ilmoitathan tästä välittömästi, KIITOS! |
|
Kesä on nopeasti lähestymässä ja antaa meille aikaa ajatella kaikkia niitä ihania asioita, joita seurakunnassamme on tapahtunut kuluneen vuoden aikana. Vaikka paljon on asioita muuttunutkin, yksi on pysynyt samana: usko ja luottamus Taivaalliseen Isäämme. Meidän on luotettava Jeesukseen, hän johtaa meitä oikeaan suuntaan. Mikään ei ole mahdotonta kun annamme Jumalan tehdä työtä keskuudessamme. |
|
Meillä on ollut siunaus mukanamme myös musiikillisesti: haluan sydämestäni kiittää vapaaehtoisia muusikoitamme, jotka ovat käyttäneet lahjojaan Jumalan kunniaksi. Hanna ja Lauri ovat toimineet uskollisesti laulunjohtajina suomenkielisissä palveluksissa. Heitä on avustanut kahdesti kuukaudessa Paavo harmonikalla ja Pirjo viululla. Tämä on ilahduttanut yleisöä niin kirkkosalissa kuin internetin välityksellä palvelusta seuranneita. Meidän englanninkielinen ylistysryhmämme – Katriina, Kristen ja Tuomo, ovat uskollisesti olleet mukana joka sunnuntai, sekä vuorotelleet myös keskipäivän rukoushetken palvelijoina. Jotkut englanninkieliset kuoronjäsenemme (Susanna, Robert, Debbie ja Glen) ovat toimineet laulunjohtajina, mikä on ollut suureksi siunaukseksi. En voi sanoin ilmaista kiitollisuuttani näille ihanille ihmisille. |
|
Toivon että kaikki saavat levätä ja virkistäytyä kesätauon kuukausien aikana ja ovat sitten valmiita syksyllä jatkamaan työtä Herran kunniaksi. Jokainen ihminen on tärkeä ja osa rakasta seurakuntaperhettämme. Kiitos kaikille työstänne ja avustanne, odotan innolla yhteistyömme jatkumista lomatauon jälkeen!
”Laulakaa Herralle uusi laulu! Laula Herralle maa,
laulakaa Herralle, maan asukkaat!” (Ps. 96:1)
|
|
PIRJO-LEENA KOSKISEN KOLUMNI |
|
Kaupan ovessa luki: maskin käyttö vapaaehtoista niille, jotka ovat täysin rokotettuja! Ilahduin ja jätin siis maskin laittamatta, vaikka se mukana olikin. Kaupassa huomasin, että kaikilla muilla oli maski päällä. Eräs iäkkäämpi miesasiakas katsoi minua syyttävän näköisenä maskinsa takaa. Tunsin oloni vaivautuneeksi. Kassatytöllä oli edelleen maski päällä, kun maksoin ostokset. Oliko mahdollista, että kaikki muut kaupassa samaan aikaan olevat olisivat olleet rokottamattomia ja siis maskipakon alaisia – vai olivatko he niin myötätuntoisia muita asiakkaita kohtaan, että pitivät maskin päällä? Eihän keneltäkään vaadittu rokotustodistusta, siis kaupan henkilökuntakaan ei voi tietää, kuka on rokotettu, kuka ei. Kauppakierros osoitti, että erilaisia käytäntöjä on ihan meidän lähitienoolla: toinen kauppa ilmoittaa, että maskien käyttö on vapaaehtoista mutta suositeltavaa, kolmas ilmoittaa maskipakon olevan edelleen voimassa. Mitäpä tätä siis valittamaan, pidetään maskia ja suojataan niitä, jotka eivät ole rokotettuja, vaikka nykytiedon mukaan rokotetut ovat äärimmäisen harvoin viruksen kantajia tai tartuttajia.
Toistaiseksi siis pidän maskini, kunnes alkaa näkyä muitakin maskittomia, tai jos tiedän muiden olevan rokotettuja. Mikä kiire minulla olisi, olenhan tottunut käyttämään maskia jo niin, etten sitä huomaakaan! Ulkona toki voin olla ilmankin, varsinkin nyt kun ilmat tästä vain lämpenevät. Lepokodilla käytetään maskeja varmaan vielä pitkään, hoitoympäristössä ollaan erityisen varovaisia hölläämään sääntöjä. Mukavaa, että kuitenkin jotain henkilökohtaista kontaktia on voitu ylläpitää erilaisissa yhteyksissä.
Minulle jäi erityisesti mieleen pastori Mian sanat viimeaikaisesta saarnasta: ’antakaa toisillenne anteeksi’. Hän on korostanut lähimmäisenrakkauden tärkeyttä, toistemme ymmärtämistä, vaikka emme aina samaa mieltä olisikaan –ja varsinkin silloin! Lähimmäisten huomioonottaminen tässäkin maskiasiassa on varmaan hyvä ohje: ei aiheuteta kenellekään tukalaa oloa tai pahaa mieltä, jos ei myöskään tahallaan vaaranneta toisten terveyttä. Kyllä me kohta päästään normaaliin olotilaan!
|
|
Loppukevään terveisin,
Pirjo-Leena
|
|
TIMO VAINIONPÄÄ - Paluu tuttuun vieraaseen maahan
|
|
Olen nyt asunut Suomesta katsoen ulkomailla vain 22 vuotta ja rapiat. Monen ulkosuomalaisen mielestä aika on kovin lyhyt ja olen edelleen vihreä ja vastatullut maahanmuuttaja. Suomessa olen käynyt säännöllisen säännöttömästi, hoitamassa asioita, häissä ja hautajaisissa. Ruuhkavuosina syntyneet ystävyydet eivät ole kestäneet kovin hyvin vuosia tai maantieteellistä etäisyyttä – ja hieman erakkomaista luonnetta..
”Uudessa kotimaassa” on tehty työtä, saatu uusia ystäviä ja harrastuksia, elämän piiri on laajentunut useammallekin mantereelle. Tunnen olevani kuitenkin perin suomalainen, vahvan verisiteen vahvistaa myös jokunen vuosi sitten tehty geenitesti. Perimältäni olen 99 prosenttisesti Suomesta.
Mistä siis on oikein kysymys?
Kuluneiden 22 vuoden aikana olen vieraillut vuosittain Suomessa, joskus useammankin kerran vuodessa, mutta yleensä vain muutaman päivän pyrähdyksiä. Kahvikestien, häiden ja hautajaisten, kokousten ja tapaamisten täplittämässä ohjelmassa ei juuri ehtinyt rauhoittua ja päivittyä ”vanhaan kotimaahan”.
Edellisten lauseiden sanavalinnat paljastavat ilmenneen ongelman. Jos olen edelleen kunnon suomalainen, niin kuinka voin ”vierailla” Suomessa ja ”vanhassa kotimaassa”? Parikymmentä vuotta poissa Suomesta on sittenkin muuttanut joko minua tai sitä Suomea minkä tunsin enemmän kuin ajattelinkaan.
”Uudessa kotimaassani” olen suomalaisempi kuin Suomessa. ”Uudessa kotimaassa” osallistun suomalaisyhteisön harrastuksiin, tapaamisiin ja muuhun toimintaan. Kunnioitan ja juhlin suomalaiseen tapaan nimipäiviä, joulua, juhannusta ja ”vanhan kotimaan” itsenäisyyspäivää kolmannesta maasta ja eri uskontokunnasta olevasta vaimon avustuksella ja myötäeläessä. Miksi ”uudessa kotimaassani” katselen lievästi jopa kiinnostuneena Katrillien kansantanssia ja osallistun lippujen nostamiseen salkoihin ja Talvisodan päättymisen muistojuhlaan? Aktiviteettejä, joihin en juurikaan kuvittelisi osallistuvani Suomessa pysyvästi asuessani.
|
|
Hankittuamme Suomen tukikohdaksemme asunnon niukasti Kanta-Hämeen puolelle sijoittuvasta Riihimäen pikkukaupungista, pääsimme sitä asumiskuntoon varustaessamme tarkemmin tutkailemaan, onko muutos tapahtunut meissä vai ympäristötekijöissä.
Parinkymmenen viimeisen vuoden aikana Suomesta on tullut monikansallinen, usein englanninkielinen, melko kallis ja yli -digitalisoitunut maa, jossa asuintalomme edustalla seisoo seitsemän erilaista roskapönttöä erilaisille roskille. Muovirasiat pitää pestä ennen muoviroskiin heittämistä, kahvipaketin ulkokuori kuuluu pahvinkeräykseen, mutta kiiltävä kahvipussi ties minne. Ilman taloustaidon ja kemian tutkintoa tuntuu mahdottomalta toimia oikein kun muovipullot kuuluvat yhteen ja ämpärit toiseen keräysastiaan.
”Naapurivahtikaan” ei pikkukaupungin kerrostalossa toimi yhtä tehokkaasti kuin ”uuden kotimaan” suomalaisalueella. Naapureita tai muita talon asukkaita emme pari viikkoa asuttuamme ole nähneet kuin vilahdukselta. Vanhojen asukkaiden mielestä uuden naapurin kohtaaminen vaikuttaa varsin vaikealta. Jos hissiin mennessä tapaaminen olisi todennäköistä, on ilmeisesti parempi palata takaisin ja yrittää hetken päästä uudelleen.
Henkilökohtaisia tapaamisia pyritään välttämään entistä enemmän varsinkin pandemian aikana. Entiset asiakasystävälliset liikkeet ja jopa jotkut viranomaiset pyrkivät hoitamaan kaikki asiat asiakkaita kasvoista kasvoihin näkemättä.
Sairaan- tai terveydenhoito pyritään hoitamaan ilman terveyskeskukseen menoa. Netin kautta pitää vain kirjautua ”omaolo”-sivulle pankkitunnuksilla ja kertoa oireensa. Jos oireissa ei ole mitään hälyttävää, kehotetaan sivulla vain olemaan kotona ja tarkkailemaan tilannetta. Jos olo ei ala parantua, voi ”omaolo” –nettisivulta saada terveyskeskuslääkärin soittamaan sinulle takaisin muutamassa päivässä ja kysymään samat kysymykset puhelimessa. Terveyskeskukseen ei juuri ole asiaa kuin pää kainalossa ja hätäkeskuksen ambulanssilla.
|
|
Aikaisemmin nopeiden käyntien aikana hämmästystä aiheutti pankkipalveluiden siirtyminen lähes kokonaan verkon kautta toimivaksi. Käteisen nosto, tai mahdollisesti jopa satunnaisen talletuksen tekeminen on mitalin arvoinen suoritus. Juuri Kanta-Hämeen puolelle asettautuneessa 30.000 asukkaan pikkukaupungissa on parikin käyttämämme pankin konttoria, mutta kummassakaan ei tarjota kassapalveluita. Käteistä nostaaksemme meidän pitää matkustaa 35 kilometrin päähän Hämeenlinnaan, jossa käteistä on konttorissa tiistaisin ja torstaisin aamupäivällä. Missä ihmeessä ne kassavarat säilytetään muina aikoina?
Suuri liikepankki tarjoaa ratkaisuksi käteisen tilaamista Postin kautta. Pari päivää netin kautta tehdystä tilauksesta lähipostiin pitäisi saapua pankin rahalähetys, joka pitää henkilökohtaisesti käydä noutamassa. Tosin tilauksen tekeminen ja lähetyksen noutaminen postista vaatii jälleen pankkitunnukset tai suomalaisen henkilöllisyystodistuksen.
Henkilöllisyystodistuksen hankkiminen ei kuitenkaan käy aivan helposti. Poliisin sivuille pitäisi kirjautua henkilön omilla tunnuksilla, vaikka tunnuksia ollaan vasta hakemassa. Toisen puolesta hakemusta ei tietenkään voi netissä täyttää vaan hakijan on lopulta mentävä poliisin puheille ja haettava korttia henkilökohtaisesti. Ajanvaraus on tehtävä netin kautta, tosin tapaamisajan voi saada vasta usean viikon päähän ja eri kaupunkiin kuin missä sattuu asumaan. Poliisi lähettää valmistuneen kortin noin viikon kuluessa postiin, josta korttia noudettaessa on esitettävä suomalainen henkilöllisyystodistus. Muna on kohdannut kanan.
Huonekalujen hankinnasta sai enemmän kävelyaskeleita kännykän seurantaan kuin iltalenkistä puistossa. Toki pikkukaupungissamme on myös muutama huonekaluliike, mutta valinnanvara oli suppea. Suuntasimme siis matkamme Helsingin Kehä Kolmoselle, jossa on parikin tiheätä huonekalukauppojen keskittymää. Valinnan varaa ei juuri ollut enempää kuin paikallisessa kaupassammekaan. Samat mallit ja samat materiaalit esiintyivät kaikissa kaupoissa. Nyt muodissa tuntuu olevan mango-puiset pöydät, kaapit ja lipastot.
Huonekalut kuitenkin lopulta saatiin, osaksi kaupoista osaksi netistä tilaamalla. Netin kautta ostaminen ja maksujen suorittaminen ulkomaalaisella luottokortilla ruotsalaisen maksujärjestelmän kautta eivät ensin onnistunut mitenkään ilman suomalaista puhelinnumeroa, koska kaikki ilmoitukset toimituksista tulevat vain automaattisten puhelinviestien kautta vain suomalaiseen puhelinnumeroon. Tilaamamme sängyn runko tosin tehdään Virossa tilauksen mukaan, mutta yhteydenpitoon tarvitaan suomalainen matkapuhelin.
|
|
Lähikauppamme sattuu olemaan Keskon ketjuun kuuluva liike. Kaupan kanta-asiakasohjelma antaa joskus merkittäviä etuja, joten parasta oli myös ryhtyä Plussa-pisteiden kerääjäksi. Ystävällinen myyjä löysi paperipinon pohjalta kanta-asiakkaaksi liittymislomakkeen, mutta ei ollut varma mitä täytetylle lomakkeella pitäisi tehdä. Ohjeeksi tuli hoitaa liittyminen nettisovelluksen kautta. Pienen kinastelun jälkeen kauppa-apulainen suostui sentään ottamaan liittymishakemuksen vastaan.
Pari viikkoa odotettuani ja kerättyäni muutamasta isommastakin ostoksesta tavoiteltuja plussa-pisteitä luovutin ja siirryin plussa-pisteiden nettisivulle. Sieltä saamieni ohjeiden mukaan lomakkeen pitäisi päätyä kuukauden tai parin sisään pääkonttoriin käsiteltäväksi. Sitten ei menisikään kuin muutama viikko kortin toimittamiseen. Antauduin mahdottoman edessä ja tein uuden hakemuksen netin kautta, jolloin jäsenyys aukesi seuraavana päivänä. ”Pääkonttorissa kun ei valitettavasti ole henkilöitä papereiden pyörittelyyn.”
Pieniä tilauksia luvattiin toimittaa Postin kautta, ”uudessa kotimaassa” joka paikassa pörräävät Fedex tai UPS kuriiripalvelut on täällä lähes tuntematon tapaus. Tilasin ja maksoin tavaroita käyttämällä ”uuden kotimaani” luottokorttia, jossa nimestä puuttui ääkkösten pisteet. Toimitusten kuitenkin viipyessä ryhdyin tiedustelemaan kaivattujen tavaroiden mahdollista toimituspäivää. Tilausta ei tietokonejärjestelmästä nimellä löytynyt, koska varsin suomalainen nimi ää-pisteineen oli kirjautunut järjestelmään luottokortin yksinkertaistetulla ”amerikkalaisella” tavalla.
Postiin toimitettuja pienempiä tavaroita ei enää haettukaan postin tiskiltä, vaan tavarat löytyvät laatikosta, jonka ovi aukeaa tietysti vain suomalaisen numeron matkapuhelimeen lähetetyllä viestillä. Voi niitä, jolla puhelinta ei ole.
”Sataa lunta, sataa vettä, sataa pieniä rakeita”
Osuimme tulemaan ”vanhaan kotimaahan” lämpimän toukokuun alun jälkeen alkaneeseen parin viikon kylmän jakson aikana. Kiinteästi seuraamamme lämpömittari pysytteli aamukahvin aikaan katsottuna totisen varmasti parissa lämpöasteessa. Harvat ulos uskaltautuneet olivat pukeutuneet uudelleen lämpimiin talvivaatteisiin ja pipoa käyttivät muutkin kuin nykymusiikin puhelaulun esittäjät. Floridan 35 asteen huippuhelteistä saapuneina katsoimme parhaimmaksi vain ihastella ikkunan takaa välillä sankaksikin yltynyttä toukokuista lumipyryä.
|
|
Pitkäksi venyneen toukokuisen kylmän kauden jälkeen tapahtui varsin nopea ilman lämpiäminen, muutamassa tunnissa lämpömittarin neula nousi parikymmentä astetta ja hätyyteltiin jopa hellerajaa. Lumisateesta toipuneet kanssakansalaiset kuoriutuivat huippuvauhtia talvivarusteistaan ja vielä kylmän kangistamiin puistikoihin ilmestyi päiväpeittoja ja uimapukuisia auringonpalvojia heti seuraavana päivänä.
Luonto kirjaimellisesti räjähti vihreäksi. Vielä talvimustina harottavien lehtipuiden oksien pienet silmut muuttuivat hennon vihreiksi lehdiksi tunneissa ja näkymät muuttuivat tunti tunnilta vihreämmäksi. Jopa käki ryhtyi lauluharjoituksiin läheisessä urheilupuistossa. Omituisesti sydämessä läikähti ja olo tuntuikin äkkiä oudon kotoisalta.
Kaikki omasta mielestämme kohtaamamme outoudet ovat ehkä sittenkin olleet vain pintakuohua ja teräviä särmiä ”vanhan kotimaan” kehityksessä. Kehitys kun kehittyy eri osissa palloamme eri tahdissa hakien parasta kasvusuuntaa. Suomi on edelleenkin se paikka, jossa suomalaisen sielu on eniten kotonaan.
Elämän ihmeelliset pyörteet on voinut viedä minut pois Suomesta, mutta Suomea ei sittenkään ole viety pois minusta. ”Uuteen kotimaahan” palattuamme osaan ehkä asettaa elämän palasia uudelleen parempaan arvojärjestykseen. Kansantanssitkin ovat ehkä ihan kivoja.
|
|
Mikä kaunis tilaisuus meillä olikaan sunnuntaina, toukokuun 23.päivä meidän rakastetun pastorimme Mian kunniaksi! Nautimme kauniista musiikkiesityksistä sekä kuuntelimme puheita ja muisteluita. Kaiken päätteeksi nautimme maittavan lounaan. Rakastamme sinua, Mia, pysyt aina sydämissämme! |
|
Perjantaina, toukokuun 28. oltiin Annan Majalla pitämässä pieni, koskettava hartaus ja laulutilaisuus meidän rakkaille Lepokodin asukkaille. |
|
Kiitos Karjalaisille kukkalahjoituksesta seurakunalle
Mian läksiäisjuhlaa varten!
|
|
TERVEISET TEPOLTA TURUSTA |
|
Alkukesäinen tervehdys Turusta.
Olen viettänyt hieman hiljaiseloa kirjoittamisen suhteen alkuvuoden ja keskittynyt valmistautumaan kesäheinäkuun vaihteessa tulevaan perheenlisäykseen. Nyt viimein, kun viimeisetkin muutto ja remonttikiireet ovat rauhoittuneet, niin ajattelin kirjoittaa mielestäni erittäin tärkeästä asiasta.
Kulunut vuosi on ollut melkoista myllerrystä ja muutosten aikaa. Epävarmuus tulevasta on luonut oman varjonsa monien meidän arkeen, ja kaipuu sekä keskittyminen siihen oman normaalin elämän takaisin saamiseen on kasvanut ja varmasti vienyt suuren osan ajatuksistamme pois oikeasti merkityksellisistä asioista.
Kuten esimerkiksi yksinäisten läheistemme henkisestä jaksamisesta.
Olen saanut työssäni, yksinäisten sekä päihde- ja mielenterveyskuntoutujien parissa, nähdä ja kokea hyvin kouriintuntuvalla ja raadollisella tavalla miten ikään, varallisuuteen tai sosiaaliseen asemaan katsomatta pelkkä juttuseuran puute tekee ihmisestä pelkän kuoren itsestään ja saa vetäytymään entistä enemmän syrjään. Pikkuhiljaa huomaamattaan erakoitumaan ja katkeroitumaan kaikkia kohtaan.
|
|
Tällä kirjoituksella haluaisin lähinnä kannustaa teitä lukijoita vielä entistä useammin istahtamaan sen hiukan hiljaisemman tuttavan tai vaikka vähän vieraammankin kanssa välillä kahvikupin ääreen jutustelemaan niitä näitä oikein ajatuksen kanssa ja olemaan silloin aidosti läsnä ilman titteleitä tai muitakaan rooleja, aivan omana itsenänne. Tasavertaisena.
Haaveenani olisikin aloittaa seurakunnassamme sellainen kaikille avoin höpöttely ja kahvittelutuokio vaikka alkuun pari kertaa viikossa.
Jos tämä kuulosti vähääkään kiinnostavalta tai järkevältä ajatukselta, niin tästä linkistä pääset tarkemmin lukemaan minkälaista toimintaa hieman tässä haen takaa:
"Yksikään hyvä puu ei tee kelvotonta hedelmää eikä yksikään kelvoton puu hyvää hedelmää. Hedelmästään jokainen puu tunnetaan.
Eihän orjantappuroista koota viikunoita eikä piikkipensaasta poimita rypäleitä.
Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu." Luuk. 6:43
Oikein hyvää ja siunattua kesää kaikille, toivottavasti tapaamme viimeistään syksyllä.
Teppo Honkanen
|
|
KIRKKO ON KIINNI HEINÄKUUSSA!! |
|
TÄÄLTÄ PÄÄSET YHTEISTYÖKUMPPANIEMME SIVUSTOILLE:
|
|
St. Andrew's Lutheran Church | (561) 582-0554 | 928 South E Street, Lake Worth, FL 33460 | www.standrewsfl.com |
|
|
|
|
|
|
