St. Andrew's Church / Marraskuun uutiskirje 2020

MARRASKUU 2020

Pastorin terveiset

Kiitospäivä joka päivä

Vietämme kuun lopulla Kiitospäivää. Toivon, että tämä seurakunta on yksi sinun kiitosaiheistasi. Vaikka emme tällä hetkellä näe kuin murto-osaa seurakuntalaisistamme, niin etänäkin meillä on etuoikeus rakastaa toinen toisiamme ja muistaa toisiamme rukouksin. Koen, että tämä erikoinen aika on kaikessa haasteellisuudessaan myös tuonut ihmisiä lähemmäs toisiaan ja Jumalaa.

Me viemme evankeliumia voimallisimmin eteenpäin osoittamalla rakkautta ja huolenpitoa, eikä tuo huolenpito saisi rajoittua vain ystäviin ja seurakuntalaisiin. Meidän on laitettu maailmaan palvelemaan Kristuksen käsinä ja jalkoina. Me teemme sitä välittämällä vanhuksista Lepokodilla, välittämällä vähäosaisista lähellä ja kaukana, välittämällä naapurista välittämättä hänen poliittisesta tai uskonnollisesta vakaumuksestaan. Me kerromme Jumalan rakkaudesta sillä, ettemme kanna kaunaa, emmekä erottele ihmisiä, sillä ”ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.” (Gal. 5: 6)

Sain teiltä lokakuun viimeisenä sunnuntaina yllätyksen: ihanan kortin, kukkapuskan ja runsaan rahalahjan "Pastor Appreciation Month" -huomionosoituksena. Lahja sai minut hämilleen, mutta tottakai toi myös valtavasti iloa! Sydämellinen kiitos kaikille! Koen joka päivä kiitollisuutta työstäni, teistä sekä teidän luottamuksestanne.

Kiitollista mieltä ja terveyttä teille toivottaen,

Mia-pastori

Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä. Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkää kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. (Room. 12: 13-15)

PASTORIN BLOGI

OLE MUKANA TUKEMASSA TYÖTÄMME!

Alla olevan linkin alta löydät yleistä tietoa PayPal-maksutavasta ja sen turvallisuudesta ja kuvan alta voi tehdä lahjoituksen.

Yleistä tietoa PayPal-maksutavasta

Kiitämme lämpimästi kaikkia teitä, jotka olette muistaneet seurakuntaa lahjoituksin. Elämme taloudellisesti haastavia aikoja ja tarvitsemme rukousten lisäksi myös rahallista tukea, jotta työmme täällä voi jatkua ympäri vuoden. Taivaan Isä suuresti sinua ja lahjaasi siunatkoon!"

Tee lahjoitus PayPal-tiliämme käyttäen

PUHEENJOHTAJAN PALSTA

Kohti Kiitospäivää!

Suomessa olemme siirtyneet jo talviaikaan, ja tätä lukiessamme olemme palanneet jo Floridan ja Suomen väliseen seitsemän tunnin aikaeroon. Onneksi Suomen sää ei ole vielä kovin talvinen.

Vaikkei COVID-19 ole lieventänyt otettaan, palaamme askel askeleelta kohti normaalimpaa seurakuntaelämää. Tarkoitus on viettää Herran Pyhää ehtoollista vihdoin sunnuntaina 1. marraskuuta, ja toivottavasti voimme jatkaa käytäntöä siitä lähtien normaalirytmin mukaan. Suomalaisissa kirkoissa ehtoollista on vietetty jo muutaman kuukauden ajan, vaikka joissakin osissa maata kokoontumisrajoitukset asettavat haasteita. Onneksi olemme säästyneet muun Euroopan pandemian vakavuudelta.

Loppuvuoden hyväntekeväisyyskampanjat, mm. perinteinen joulun hyväntekeväisyysprojekti ovat käynnistymässä, tosin viime kevään suunnitelmia suppeammassa muodossa johtuen sekä lumilintujen puutteesta että muistakin toimintarajoituksista. Tärkeintä on kuitenkin hyvä tahto ja sydämen pyrkimykset auttaa heikossa asemassa olevia ja tukea lähetyshankkeita Herramme kehotuksen mukaisesti.

Siunausta marraskuuhun ja kiitollista mieltä kuun lopulla vietettävään Kiitospäivään!

Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. »Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. (Joh. 3: 16-18)

Pertti Pietarinen

Kirkkovaltuuston puheenjohtaja

SEURAKUNNAN JOULUKERÄYSKOHDE 2020

Olemme tänä vuonna valinneet seurakunnan joulukeräyskohteeksi Orissan osavaltiossa Intiassa sijaitsevan Deborah-orpokodin lapset. Toivoa naisille -lähetyspiiri on jo vuosia tukenut tuon saman alueen köyhien ja vähäosaisten naisten tukemista ja voimaannuttamista evankeliumin hyvällä sanomalla. Yhteistyökumppanina tämän vuoden keräyksessä on Missiomaailma, jonka toimesta projekti on pantu alulle. Alla lisää kohteesta.

Deborah-koti on ainoa kristillinen orpokoti Jeyporen kaupungissa, Orissan osavaltiossa Intiassa. Deborahia voisi luonnehtia Jumalan rakkauden tyyssijaksi keskellä syvää Intiaa. Deborah-koti avattiin vuonna 2002 kodittomille katu- ja orpolapsille. Missiomaailma ry on ollut alusta saakka ylläpitämässä kotia. Kotiin tulee lapsia ympäröivistä maaseudun alkeellisista kylistä, eikä kenelläkään heistä olisi mahdollista käydä koulua ilman kummia. Suurimmalla osalla Deborah-kodin lapsista on suomalainen kummi-tukija, joiden avulla voidaan ylläpitää Deborah-kodin toimintaa.

Intian Deborah-kodilla loppuvuosi huipentuu joulutapahtumaan, jonka yhteydessä lapsille lahjoitetaan uusia vaatteita ja kenkiä sekä koulutarvikkeita. Ohessa Chandan-pojan kertomus joulujuhlasta.

”Viime vuoden joulu on paras muisto, mikä minulla on. En koskaan unohda sitä, kun sain ensimmäistä kertaa viettää joulua. Olen toivonut ja rukoillut, että se tapahtuisi tänäkin vuonna.” Deborah-kotimme 11-vuotias Chandan kertoo.

Chandan muistaa yhä viime vuoden joulujuhlan, joka oli mahdollista järjestää Jeyporen kaupungissa orpokodin naapurustossa. ”Monet voivat ajatella, että joulun viettäminen orpokodissa hindulaisuuden keskellä olisi kamalaa” hän sanoo, ”mutta meitä rakastavien suomalaisten johdosta sekä vapaaehtoisten ja henkilökuntamme avulla, siitä tuli aivan erityinen. Saimme uudet vaatteet, meillä oli upea juhla ja hyvää syötävää. Se oli koko viime vuoden kohokohta”. Chandan kertoo silmät loistaen.

Chandan ja muut Deborah-kodin lapset saivat viime vuonna joulun, joka ei koskettanut ainoastaan heitä, vaan koko naapurustoa. Hindulaiset eivät vietä joulua ja heitä kiinnostaa valtavasti, mistä laajalti ympäri maailmaa vietetyssä joulussa on kyse. He tulivat kiinnostuksesta katsomaan lasten esityksiä ja kuulivat ensimmäistä kertaa evankeliumia.

”Joulu on vuoden paras aika tavoittaa kaupunkiamme evankeliumilla”, Intian työmme johtaja Wararaju kertoo. ”Deborah-kodin naapurustoa ja muita kaupunkilaisia kiinnostaa valtavasti, miksi joku välittää näistä hylätyistä lapsista ja miksi he ovat nyt niin onnellisia. He haluavat tulla katsomaan, ”. Kun kerromme suomalaisista, jotka rakastavat Intian lapsia, he haluavat tietää uskostamme enemmän. Tämä avaa meille mahdollisuuden kertoa heille evankeliumia. Lastemme silmistä näkyy, etteivät he enää ole orpoja, vaan heidän elämässään on rakastavia ihmisiä ja Taivaan Isä.” pastori Wararaju kertoo.

Tänä vuonna koronatilanteesta riippuen perinteisen Deborah-kodin joulutapahtuman järjestämisessä voidaan joutua käyttämään erityistä luovuutta. Nyt sinulla on ainutlaatuinen tilaisuus olla mukana antamassa joululahjoja ihanille lapsille, joilla ei ole juuri mitään. Joululahjat lapsille hankitaan kohdemaassa ennen joulua, jonne lähetämme varat. Lahjoja ei lähetetä Suomesta, koska niiden lähettäminen maksaa paljon ja Intiassa ne maksavat pienen osan siitä, mitä Suomessa. Intian lasten joulutoivelistalla on uusia ehjiä vaatteita, ruokaa joulujuhlaan, pieniä leluja kaikille sekä pelejä ja makeisia.

Haluamme olla mahdollistamassa jälleen Chandanin ja sadan muun hänen kaltaisensa jouluilon ja sinun avullasi siitä tulee mahdollista. Yhdessä voimme tehdä orpokodin joulusta Taivaan Isän juhlat!

Missiomaailma ry on suomalainen lähetysjärjestö, jolla on lähetystyötä viidessa maassa: Intiassa, Pakistanissa, Israelissa, Dominikaanisessa sekä Mosambikissa, Afrikassa. Missiomaailma järjestää joulun alla perinteisen joulukeräyksen lähetyskenttien lasten hyväksi Intiaan. Haluamme antaa joululahjan Deborah-kodissa oleville noin sadalle lapselle, joilla ei ole juuri mitään. Sydämellisin terveisin,

Marjaana ja Markus Korhonen

Missiomaailma ry

Ostamalla itseaskarrellun tähtikoristeen kirkolta (tähtien hinnat $10 ja $30) osallistut joulukeräykseemme. Voit myös lahjoittaa keräykseen PayPal-tilimme kautta. Laita viestikenttään viite joulukeräys. KIITOS, ETTÄ OLET MUKANA TUOMASSA ILOA LASTEN JOULUUN!

Tee joulukeräyslahjoistus tästä

TERVEISIÄ SEURAKUNNAN KIRJAKAUPASTA

Voit pian ostaa Peter Mäkilän elämästä kertovan kirjan, Amerikkalainen unelma ($20) meiltä. Osa kirjan tuotosta tulee seurakunnalle.

Toinen hieno kirja pukinkonttiin on Miika Aallon riemukkaasti kuvittama Minä Martti Luther. Kirja sopii lahjaksi niin lapsille kuin isovanhemmillekin, jos nämä mielellään lukevat suomea lapsenlapsille. Kirjan hinta on $10. Tulot jäävät seurakunnalle. Kiitos Miika Aallolle kirjalahjoituksesta!

1. Jaakob osti veljeltään Esaulta soppakulhollisella tämän

metsästysvälineet / Isak-isältä saaman viitan / esikoisoikeuden.

2. Mikä oli Jaakobin appiukon nimi?

Laban / Leevi / Loot

3. Jaakobin appiukko lupasi tyttärensä Jaakobille kun tämä lupasi maksaa morsiuslunnaat / jäädä Labanin taloon töihin / järjestää seitsemän päivää kestävän hääjuhlan.

4. Jaakobin ensimmäisen vaimon nimi oli Raakel / Rebekka / Lea

5. Mikä Jaakobin ruuminosa viottui tämän painiessa Herran kanssa? olkapää / lonkka / polvi

6. Jumala antoi Jaakobille lisänimen Abiel ("Jumala on isäni") / Ishmerai ("hän vartioi") / Israel ("hän taistelee")

7. Kuinka monta poikaa Jaakobilla oli?

6 / 10 / 12

8. Kuka oli Jaakobin lempilapsi?

Juuda / Joosef / Benjamin

9. Mitä Jaakob antoi tälle pojalle, mitä muut veljet eivät saaneet?

kamelin / värikkään puvun / suvun maat

10. Mitä muut veljet tekivät? He iloitsivat / he pyysivät isää antamaan heille saman / he pahoinpitelivät veljensä ja heittivät tämän kaivoon.

OIKEAT VASTAUKSET UUTISKIRJEEN LOPUSSA. 😊

LEIKKIKOULUN KUULUMISIA

Lokakuu oli jälleen kiireinen kuukausi, mutta samaan aikaan edelleen viruksen ”hiljentämä”. Lasten lukumäärä pidetään leikkikoululla alhaisena turvaetäisyyksien säilyttämiseksi. Viime vuonna tähän aikaan meillä oli normaalipäivänä yhdeksäntoista lasta, nyt lukumäärä jää alle kymmenen. Olimme toivoneet voivamme nostaa lasten lukumäärää nyt marraskuussa, mutta nykyisten nousevien viruskäyrien valossa tämä ei tunnu mahdolliselta.

Marraskuun aloitamme maatila-teemalla. Askartelemme latoja ja rakennamme traktoreita; piirrämme possuja ja lehmiä sekä teemme erilaisia farmi-installaatioita. Keskustelemme myös lasten kanssa siitä, mistä maito ja munat tulevat ja valmistamme itse voita. Meillä on tarkoituksena väliaikaisesti adoptoida myös kaksi vastakuoriutunutta kananpoikaa. Ruokimme niitä ja pidämme niistä huolta ja seuraamme niiden kasvua aina kiitospäivään asti, jolloin sitten palautamme ne kotifarmilleen.

Puutarhassamme riittää kastelua ja kitkemistä. Saamme myös seurata, kuinka istuttamamme kukkien ja vihannesten siemenet alkavat pikkuhiljaa tuottamaan satoa. Loppukuussa vietämme kiitospäivää ja pohdimme kaikkea sitä hyvää, millä Taivaan Isä on meitä siunannut. Tämän lisäksi opettelemme Kaarlo-kalkkunan tanssin ja paistamme (ja tietysti myös syömme!) kurpitsapiirakkaa.

Koulumme on kiinni 25.–27.11.

Hyvää kiitospäivää ja siunausta!

Pirjo Komonen Campitelli

MATKAILUA JA MAASEUDUN RAUHAA

Turkin terveisiä Timo Vainionpäältä

Lähdimme Floridasta syyskuun alkupuolella kolmanteen kotimaahamme. Pandemialla peloittelu ja matkustusrajoitukset hieman askarruttivat, mutta Istanbulissa asuvan Nezihen iäkkään ja entistä huonokuntoisemman äidin vuoksi päätimme kuitenkin lähteä matkaan.

Istanbuliin päästyämme pystyimme onneksi, varsin tiukoista koronamääräyksistä huolimatta, järjestämään tarpeelliset terveystarkastukset, stressitestit ja hammashuollot.

Mielessä siinteli kuitenkin kesäkotimme suurkaupungista 650 kilometriä kaakkoon sijaitsevassa Egirdirin historiallisessa kaupungissa. Anatoliassa sijaitseva, suuren järven rannalla oleva pikkukaupunki on koko Turkin tuntema hedelmäkeidas. Sinne olisi päästävä, sillä hedelmien satokausi olisi juuri nyt parhaimmillaan.

Turkissa on edelleen voimassa tiukat matkustusrajoitukset. Matkaan voi lähteä, mutta lupa provinssin rajat ylittäville matkoille on haettava kuvernöörin toimistosta. Kuvernöörin lupa toimitettiin meille tekstiviestinä ja niin saimme pakata vanhan automme lähtökuntoon.

Ajaessamme vielä Istanbulin sisäisellä moottoritiellä selvästi anniskeluiän ohittaneen Opelimme nopeusmittari lopetti toimintansa ja keltainen moottorin varoitusvalo syttyi. Hellittäessäni hämmästyneenä kaasua tapahtui se pahin mahdollinen, eli mittaristoon syttyi myös punainen öljynpaineen merkkivalo, joka tiesi matkan päättymistä siihen. Onneksi aivan kohdalla oli huoltoasema, jonne sain kurvattua. Huoltoaseman nuorimies epäili moottoriöljyn olevan vähissä ja päätti korjata asian lisäämällä öljyä lähes gallonan verran. Tämän jälkeen moottorissa olikin sitten todella paljon liikaa öljyä. Auto käynnistyi uudelleen hienosti, mutta kohta pakoputkesta levisi sankka savupilvi, joka peitti koko lähitienoon. Ylimääräinen öljy kyllä palaisi ajaessa pois, joten matkaa voitaisiin ilmeisesti jatkaa.

Ajoimme moottoritietä hiljakseen mustan savupilven seuraamana. Ohiajajat katselivat meitä säälivän näköisinä ja heiluttelivat ikkunasta sormimerkkejään. Onneksi poliisia ei sattunut paikalle, sillä silloin olisi matkateko päättynyt siihen. Savutus väheni hiljalleen seuraavan sadan kilometrin aikana ja lopulta, vain hieman aikataulusta myöhässä. pääsimme Egirdirin kesäkotiin.

Kesäkodissa kaikki oli hyvin, tosin portti ja sisääntulo olivat kasvaneet umpeen köynnöksistä - aivan kuin Prinsessa Ruusunen olisi majaillut talossa talven aikana. Kaksi komeaa maakilpikonnaa tarkkaili meitä matalasti sähisten, mutta lyhyen raivausurakan jälkeen pääsimme sisälle sekä saimme vedet päälle ja sähköt kytkettyä. (Kuvissa yllä "prinsessaportti", tervetulokomitean toinen jäsen ja piharakennus)

Egirdirissä oli jo menossa hedelmien korjuusaika. Innoissamme ja hedelmännälkäisinä keräsimme parista puusta juuri putoamaisillaan olleita persikoista hyvän saaliin. Kaikkia persikoita ei kuitenkaan kannattanut kerralla kerätä, sillä kypsät persikat säilyisivät paremmin puussa. Seuraavana päivänä persikkapuut olivat yllätykseksemme kuitenkin aivan tyhjiä ja isoja hampaanjälkiä oli ilmestynyt puiden alaoksiin. Ihmistä ovelammat villisiat olivat tulleet yöllä varkaisiin ja ravistelleet puista kaikki hedelmät. Isot, kohdatessa jopa vaaralliset, ryökäleet olivat syöneet myös kaikki jo pudotetut ja käymisen aloittaneet hedelmät. Lopuksi kylläiset siat olivat hoipertelleet takaisin metsikköönsä pienessä hutikassa. Villisiat ovat rauhoitettuja, sillä ne kuulemma kuljettavat suolessa sulamattomat siemenet pitkin vuoria ja näin uudet puut saavat alkunsa.

Villisikojen ryöstöretkestä pahastuneina keräsimme varastoon sankokaupalla luumuja, ämpärillisen viinirypäleitä ja tietysti omenia. Myöhemmin ihmettelimme mitä niille kaikille pitäisi tehdä, kun emme alkuinnostuksen jälkeen niitä kaikkia jaksaneet syödäkään. Ratkaisuna keitimme litratolkulla persikka- ja luumuhilloa vastaisen varalle.

Omenanviljelys on Egirdirin alueen pääelinkeino. Omenoita kerätään syyskuun lopulta aina jopa joulukuun alkuun lajikkeesta riippuen. Omenat kerätään puista käsin varjellen niitä kolhuilta. Hedelmien poimijat tuodaan aamuisin omenatarhalle töihin lähikaupungista pikkubussilla. Poimijoina on nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia ja kaikilla on sama palkka, 120 liiraa eli noin 15 dollaria per päivä. Toisaalta täällä iso leipä maksaa 50 senttiä, kilo tomaatteja 30 senttiä ja tuorejuustokilo dollarin.

Rauhallisessa kesäkaupungissamme käytetään edelleen kaiuttimia kaupungin tiedotusjärjestelmässä. Kovaäänisten kautta ilmoitetaan markkinat ja muut tapahtumat. Kotirauhamme kuitenkin rikkoontui, kun muutaman sadan metrin päässä oleva moskeija päätti asentaa juuri talomme eteen erittäin tehokkaan vahvistimen. Moskeijan muezzin rukouskutsu kaikui viidesti päivässä, ensimmäinen jo pian aamuviiden jälkeen. Myöhemmin, kalenterin lehtien vähentyessä, ensimmäinen kutsu siirtyi lähemmäksi kuutta, mutta oli edelleen sietämättömän varhain. Meidän kohdallamme kutsu kuului 85 desibelin voimalla. Kuulovaurioita tulee jo jatkuvasta 75 desibelin voimakkuudesta, joten teimme valituksen kaupunginjohtajalle. Tällä ei kuitenkaan ole sananvaltaa moskeijan toimintaan, joten jouduimme viemään valituksemme alueen kuvernöörin ratkaistavaksi.

Egirdir sijaitsee n. kilometrin korkeudessa vuoristossa ja jo lokakuun puolen välin jälkeen siellä alkoi kylmä ahdistelemaan. Iltapäivisin mittari näytti vielä upeat 26-27C, mutta aamulla lämmittämättömässä makuuhuoneessamme lämpötila laski 14-15C. Lokakuun lopulla omenasato oli korjattu ja aika oli sulkea kesäkodin ovet. Pakkasimme auton täyteen hedelmiä, basaarista ostettuja erilaisia juustoja, vihanneksia ja erityisen hyvää leipää kaupunkikotiin viemisiksi.

Hyvillä mielin palasimme takaisin sateiseksi muuttuneeseen Istanbuliin. Nyt vuorossa on uusi pakkaaminen ja paluu Floridaan parin viikon päästä. Siellä taas tavataan.

Sevgiler, Timobey ve Nezihe hanum

Tästä pääset USAsuomeksi -sivulle

Jos listaltamme puuttuu jonkun syntymäpäiväsankarin nimi, niin ilmoitathan tästä välittömästi, KIITOS!

Muiden muassa nämä herrat viettivät lokakuussa syntymäpäiviään.

Heidän yhteenlaskettu ikänsä on 260 vuotta, eikä kukaan heistä näytä päivääkään yli kuusikymppiseltä:

usko ja hyvä seura(kunta) nuorentavat!

Lämpimät onnittelut vielä Glenn Beckman, Lauri Kanervikkoaho ja Robert Liimatainen - sekä kaikki te muut lokakuussa juhlapäivää viettäneet!

TEPPO HONKASEN TERVEISIÄ SUOMESTA

Rajoitusten tuoma vapaus. Syksyinen tervehdys kaikille! Muutaman kuukauden hiljaiselon jälkeen olen taas päässyt arkielämän syrjään kiinni. Kuten osa teistä tietääkin, olen painiskellut terveysongelmien kanssa lähes siitä saakka kun palasin edellisen vierailuni jälkeen Suomeen. Tämä johti hyvin rajoitettuun elämään ja olin pitkään käytännössä riippuvainen muiden ihmisten avusta. Kiitos kaikille heille, etenkin puolisolleni Susanille.

Voin rehellisesti myöntää, että tuona aikana henkinen jaksamiseni sekä uskoni olivat kovalla koetuksella. Joka päivä sai melkein pakottaa itsensä luottamaan siihen, että kaikki on Korkeimman käsissä, eikä Herra hylkää omiaan; luottamaan, että kaikella on tarkoituksensa.

Ja kyllä sieltä reilu kuukausi sitten se tarkoitus paljastuikin. Lähdimme nimittäin Susanin kanssa sieniretkelle läheiseen, tuttuakin tutumpaan, luonnonpuistoon. Jo heti ensi metreillä tuli olo, että kaikki aistini olisivat auenneet uudelleen. Koko luonto kaikkine väreineen, äänineen ja tuoksuineen – minusta tuntui siltä, etten milloikaan ollut kokenut mitään vastaavaa. Koko metsä tuntui aivan uudelta. Huomasin ilokseni nauttivani ja arvostavani jokaista hetkeä sekä pienintäkin yksityiskohtaa aivan toisella tavalla kuin koskaan aikaisemmin.

Seuraavana aamuna kun heräilin laavusta yllättävän hyvin nukutun yön jälkeen, siinä aamukahvia keitellessä, mieleeni hiipi oivallus, että onko tämä se minkä Herra haluaa meille näyttää ja opettaa tämän poikkeuksellisen ajan ja rajoitusten myötä. Opettaa ihmisen jälleen arvostamaan ympärillämme olevaa kauneutta ja monimuotoisuutta. Opettaa meidät olemaan yhdessä ja nauttimaan koko sydämellä yhteisistä hetkistä rakkaimpien ja läheisten kanssa.

Tämän ja monen muun lähiaikojen vastaavan kokemukseni kautta olen tullut siihen päätökseen, että rajoitettu elämä avaa uudenlaisia mahdollisuuksia vapauteen. Vapauteen olla oma itsensä toisille ja vapauden avata mielensä uudelleen aikaisemmin mitättömän arkisilta tuntuville asioille. Vapauden nähdä ja kokea maailma aivan uudella tavalla.

Mitä muihin asioihin tulee, niin palaan aktiivisesti seurakunnan nettisivujen kehittämisen ja päivittämisen pariin. Mielelläni otan vastaa ideoita sekä kritiikkiä niitä koskien (toki kehujakin saa antaa, mikäli nyt joku sen aiheelliseksi katsoo).

Juttua riittäisi vielä monen paperin mitalle, mutta säästän teidät nyt enemmiltä höpötyksiltä ja odotan kovasti, että pääsisin taas tapaamaan teitä. Toivotan kaikille hyvää syksyn jatkoa ja oikein paljon siunausta.

Teppo

MUSIIKKIUUTISIA

On ollut hienoa ja siunaavaa saada viimeisen kuukauden ajan sunnuntaisin palvella yhdessä läsnäolevan seurakunnan kanssa. Vaikka osallistujamäärä on pieni ja yhteislaulu vaimeaa kasvosuojista johtuen, jumalanpalveluksissa on hyvä ja lämmin tunnelma. Fyysinen yhdessäolo, vaikkakin turvavälein, lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tuo ainakin itselleni paljon iloa ja hyvää mieltä.

Musiikkityön osalta on taas paljon kiitettävää. Pirjo Pedersen on ollut useampaan otteeseen meillä soittamassa. Pirjon soitto on erinomaista ja tuo kauniisti kunniaa Jumalalle. Kiitos kaikuu myös uskolliselle esilaulajallemme Lauri Kanervikkoaholle. Lauri sanoi laskeneensa, että on sitten viime kevään laulanut jumalanpalveluksissamme yli sataa eri virttä ja laulua. Hienoa työtä Lauri, jatketaan samaan malliin!

Englanninkielisissä palveluksissa meitä on suuresti siunattu ihanalla nelihenkisellä musiikkitiimillämme, johon kuuluvat itseni lisäksi Katriina Manner sekä Tuomo ja Kristen Karvonen. Näiden kolmen henkilön uskollisuus viikosta toiseen ansaitsee valtavan kiitoksen! Haluan myös kiittää Susanna Morgania, joka on auttanut englanninkielisten virsien ja laulujen valinnoissa. Sunnuntaipalveluksesta on muodostunut mukava yhdistelmä vanhaa ja uutta ylistysmusiikkia.

Joka toinen viikko torstaiaamuisin meillä eletään huippuhetkiä leikkikoulun kappelituokion merkeissä. On hienoa katsella, kuinka pikku-oppilaiden ryhmä marssii sisään kirkonovista omaa jumalanpalvelustaan varten. Lapset nauttivat hengellisistä lauluista ja me toimittajat (Mia-pastori ja Mika) nautimme tilaisuudesta täysin rinnoin. Jeesuksesta kertominen lapsille on todella tärkeää!

Toinen suuri ilonaihe ovat kerran kuukaudessa vietettävät patiohartaudet Lepokodin molemmilla puolilla. Asukkaat odottavat kovasti meidän pientä hartauskokoonpanoamme, jossa ovat mukana pastorin ja itseni lisäksi myös Lauri ja Hanna. Vastaanotto kodilla on aina lämmin ja hikiset olosuhteetkaan eivät haittaa, kun saamme näitä rakkaita asukkaita näin kohdata.

Vaikka nyt olemmekin kirkolla hitaasti palaamassa jonkunlaiseen normaaliin, niin edelleenkin on todella tärkeää huolehtia kaikkien seurakuntalaisten turvallisuudesta. Pitäydymme tiukoissa ohjeistuksissa, joita toivomme kaikkien kärsivällisesti noudattavan. Näin voivat kaikki halukkaat jatkossakin tulla turvallisin mielin paikan päälle.

Teitä, jotka uskollisesti seuraatte palveluksiamme ja rukoushetkiämme netissä, haluan kiittää osallistumisesta. Tiedän, että yhdytte siellä ruudun toisella puolella ylistämään ja kiittämään Herraa kanssamme. Jumala on läsnä niin kodeissa kuin kirkollakin! Teidän mukanaolonne, tukenne ja rukouksenne ovat meille elintärkeitä.

Iloista ja siunattua marraskuuta kaikille. Mika

Aloitamme rukouspiirin jälleen, mutta päivä ja aika vaihtuvat keskipäivän rukoushetkistä johtuen. Lämpimästi tervetuloa mukaan! Aloitamme Skypen välityksellä ja toivottavasti voimme myöhemmin tavata myös kasvotusten.

PIRJO-LEENA KOSKISEN KOLUMNI

Ne ohjeet, ne ohjeet...

Tänään leivoin taas vuokaleipää. Resepti on hyväksi koettu joten sitten vain toimeen. Olen kirjoittanut reseptin reunaan huomautuksen itselleni, kun en ole aina noudattanut ohjetta kirjaimellisesti. Ohje luettelee kaikki ainekset ja käskee sitten laittaa ne kaikki kerralla koneeseen.

Rupesin luovaksi ja laitoin sokerin nesteen joukkoon. Sokeri ei sulanutkaan odotetusti vaan jäi sinne astian pohjalle. Vahingosta viisastuu, sanotaan, mutta minä olen kekseliäs ja keksin uuden vahingon: laitoin litran mittakannuun sekä nesteen että öljyn lisätäkseni ne kerralla. Paha juttu, mutta astia ei ollut sopiva kaatamiseen ja niin työpöytä lainehti sekä vettä että öljyä! Nopeasti korjaavia toimenpiteitä tarvittiin ja paljon siivoamista, jotta öljyisen sotkun saa pestyksi pois.

Miksi ihmeessä on niin vaikea noudattaa ohjetta, jonka koneen valmistaja on antanut ostajalle mukaan? Luulisi olevan maailman yksinkertaisin juttu. Siinä puuhatessani tuli mieleen, että mikä kumma se on tässä ihmisen luonteessa, että vaikka annetaan ohjeet, niin ei halua noudattaa niitä?

On meille ihmisillekin annettu käyttöohjeet, ’valmistajan käsikirja’, Raamattu. On kymmenen käskyä ja Raamatun kaikki kertomukset; Uuden ja Vanhan testamentin viisaudet . Silti sitä joskus uhittelee kuin uhmaikäinen lapsi: kun käsketään, niin en minä ainakaan! Tai sitten on vaan niin sokea omille piintyneille tavoilleen, ettei edes huomaa kulkevansa omia teitään. Hyviä muistutuksia ovat nämä päivittäiset pikku hartaustuokiot Facebookissa. Vaikka aina ei osu suoraan lähetykseen, niin jälkeenpäin voi katsoa ja vaikka kerratakin vielä. Peukkuja kaikille rukoushetkien toimittajille!

Pirjo-Leena

P.S. Leivät näyttävät onnistuneen kaikesta huolimatta...

Terveisiä Kirkolta ja Lepokodilta

Alla muutamia kuvia kotoisista hetkistä pienellä porukalla kirkkosalissa sunnuntaisin. Kirkkokahveja kaivattaisiin, mutta ne saavat odottaa turvallisempia aikoja. Nyt iloitsemme mahdollisuudesta kokoontua turvavälein ja kasvosuojin. Toivottavasti tämä voi jatkua.

Vietimme reformaatiosunnuntaita 25. lokakuuta. Hanna Kiuru ja Jessica Grotke varastivat shown englanninkielisessä jumalanpalveluksessa riemukkaalla esityksellään Lutherista ja Johann Tezelistä.

Kuukauden kohokohtia oli jälleen käynti Lepokodilla. Kiitos Laurille ja Hannalle kauniista laulusta, kiitos ihanille kuulijoille lämpimästä vastaanotosta ja mukanaolosta!