Pyhä ja armollinen Jumala,
Kiitos menneistä neljästä vuodesta, kaikesta siitä, miten olet siunannut minua ja tätä seurakuntaa. Olet antanut ihmisiä, joita rakastaa, olet antanut ihmisiä, jotka rakastavat. Anna tämän keskinäisen rakkauden ja luottamuksen hengen säilyä ja lisääntyä seurakunnassamme. Anna rukousten virrata vuolaana, anna myös rohkeutta pyytää rukousta.
Pyyhi sydämistämme ja sanavarastoistamme pois tuomitsemisen ja keskinäisen arvostelun ilmaisut. Anna meidän tunnusmerkkimme olla suustamme kirpoava kiitos ja keskinäinen rohkaisu. Auta meitä pitämään Poikasi, meidän Herramme Jeesus Kristus, kaiken tekemisemme, kaiken toimintamme, lähtökohtana ja päämääränä.
Kiitos Isä, että saamme seurakunnassamme julistaa ja palvella kahdella kielellä. Kiitos, että saamme laulaa ja soittaa Sinulle ylistystä virsin, hengellisin lauluin ja nykymusiikin sävelin. Anna jatkossakin vapautta palvoa Sinua monipuolisesti toinen toistemme erilaisuutta kunnioittaen.
Kiitos, että olet pitänyt meistä huolta myös taloudellisesti; kiitos, että seurakunta voi tähytä turvallisin mielin tulevaisuuteen. Muistuta meitä alati siitä, että meidän tulee myös seurakuntana jakaa omastamme. Näytä kohteet ja yhteistyötahot, joita seurakunta saa olla tulevaisuudessa taloudelliseti ja rukouksin siunaamassa.
Taivaallinen Isä, jääkööt Sinun ikiaikaiseet suojaavat ja varjelevat kätesi St. Andrew's -seurakunnan, leikkikoulun, Lepokodin ja koko alueen suomalaisyhteisön päälle.
Kiitos, uskollisuudestasi, kiitos anteeksiannon ja lunastuksen lahjasta Pojassasi Kristuksessa. Vahvista meitä voimallasi, niin että mekin pysymme uskollisina. Rakkaan Jeesuksen nimessä. Aamen.
Kun kaikki on sanottu ja tehty, jää vielä sydämeen kiitos soimaan.
Luottamuksestanne kiitollisena,
Mia-pastori
|
Kuva todella kuumasta installaatiostani toukokuun lopulta neljän vuoden takaa. Kirkon ilmastointi ei toiminut kyseisenä sunnuntaina. Herrat molemmin puolin ovat vt. piispa Marcus Lohrmann (oik.) ja tuomiorovasti, Dean Earnest Tate. Takarivissä muiden kollegojen keskellä myös seurakuntaamme palvellut pastori Marjorie Weiss.
|
|
Minulle oli suuri kunnia tulla toistamiseen valituksi seurakuntamme valtuuston puheenjohtajaksi. Meillä on tällä hetkellä hyvin toimiva, työlleen vihkiytynyt valtuusto, joka pohjaa päätöksensä Jumalan johdatukseen.
Olemme kovin kiitollisia Mia-pastorille viimeisistä neljästä vuodesta kanssamme, sekin Jumalan johdattamaa. Mielellämme pitäisimme hänet täällä, mutta hänen tiensä kulkee nyt takaisin koti-Suomeen, oman perheen pariin, joka häntä ymmärrettävästi kovasti kaipaa.
Ulkosuomalaistyön johtaja Mauri Vihko Suomen kirkkohallituksesta on valinnut seurakuntamme ensi talvikauden sesonkipastoriksi Anne Huoposen. Anne-pastorin on tarkoitus palvella meitä marraskuun puolivälistä huhtikuun puoleen väliin. Minulla oli mahdollisuus keskustella Annen ja tämän aviomiehen, Karin, kanssa Whatsappin kautta jonkin aikaa sitten. Puhelun aikana sain heistä positiivisen ja iloisen kuvan, mikä tietysti ilahdutti myös itseäni. Odotan kovasti tapaamista heidän kanssaan kasvotusten kesällä Suomessa.
Rukoilkaamme, että heidän tulonsa tänne sujuu ongelmitta ja turvallisesti niin viisumeiden kuin koronarajoitteidenkin suhteen. Herra kyllä avaa ovet, näin saamme luottaa.
Olemme valtavan kiitollisia seurakuntamme monille vapaaehtoisille, jotka ovat olleet mukana pitämässä nettirukoushetkiä ja palvelemassa musiikissa sunnuntaijumalanpalveluksissa ja Lepokodin hartaushetkissä. Kiitämme myös Taivaan Isää siitä, että Hän lähetti Tarja ja Sami Ettasen seurakuntaamme. Mia-pastorin lähtö on huomattavasti helpompaa nyt, kun Sami ottaa pastorin vastuita kannettavakseen, eikä seurakunta jää ilman paimenta.
Kaiken kaikkiaan, St. Andrew’s Lutheran -kirkkoamme on siunattu monin tavoin. Yksi suuri kiitoksen aihe ovat kirkkorakennuksen uudet omistajat, Christina ja Dexter Sterling ja heidän espanjankielinen seurakuntansa, joiden vuokralaisia saamme nyt olla. He ovat pitäneet meille rakkaasta kirkosta erinomaista huolta ja toteuttaneet monta kallista ja kaivattua remonttihanketta viimeisen puolentoista vuoden aikana. Pidetään myös nämä ystävämme rukouksissamme.
Kun te totuudelle kuuliaisina olette puhdistautuneet elääksenne vilpittömässä, veljellisessä rakkaudessa, niin rakastaa toisianne uskollisesti ja kaikesta sydämestänne. (1. Piet. 1:22)
Annetaan tämän olla meidänkin mottomme.
Lämpimin ja siunaavin ajatuksin,
Peter
|
|
OLE MUKANA TUKEMASSA TYÖTÄMME!
|
|
Kiitämme lämpimästi kaikkia teitä, jotka olette muistaneet seurakuntaa lahjoituksin. Elämme taloudellisesti haastavia aikoja ja tarvitsemme rukousten lisäksi myös rahallista tukea, jotta työmme täällä voi jatkua ympäri vuoden. Taivaan Isä suuresti sinua ja lahjaasi siunatkoon!
|
|
Kello on kuusi ja istun terassin pöydän ääreen kirjoittamaan tätä palstaa. Lämpötila on edelleen 32 astetta, ja sääaplikaatio kertoo sen tuntuvan kuin 34 astetta, ei siis aihetta valittaa säästä. Minä nimittäin tykkään lämmöstä. Ja kun kirkollakin pikkutakin alla tarkenee, kaikki on hyvin.
Tultuani kotiin kirkolta kahden sunnuntaijumalanpalveluksen jälkeen oli vuorossa pieni pulahdus altaaseen ja sitten mukava lukuhetki terassilla. Urheilutermein voisi todeta, että kaikkeni annoin ja tähän se riitti. Onneksi paimenena oleminen on oikeasti enemmän joukkuelaji kuin yksilösuoritus. Tämän päivän teema, paimenuus, kertoo sen oikein hyvin. Paimenta ei tarvita, jos ei ole laumaa, ja lauma ei voi hyvin, jos ei ole paimenta.
Ja olihan tänään hieno olla palvelemassa meidän upeiden seurakuntalaisten kanssa, niin esiintyjien kuin mukana olleiden kanssa. Kaiken tietysti kruunasivat Tarjan ja Irman tuoreet munkit, vaikka niistä aiheutui jopa pieni kriisi. Nimittäin minulle, sillä munkkien suosio oli niin suuri, että minä jäin ilman munkkia. No, toisella kertaa.
Onneksi meidän kunkin riittävyydellä ei ole paljon merkitystä Jumalan maailmassa, sillä siinä missä meidän riittävyytemme loppuu, siinä alkaa Jumalan mahdollisuudet. Sillä hän pystyy lisäämään miljoonakertaisesti sen, mitä meillä on annettavaa, ja se on hänen valtakuntansa todellisuus. Näin hän haluaa toimia sinunkin kanssasi, joka hetki.
Paimenterveisin,
Sami
|
|
Mooses johtaa Israelin kansaa kohti luvattua maata. Taival on haastava, kansa kiukuttelee ja kapinoi ja johtajan hermot ovat koetuksella. 2. Mooseksen kirjan luvut 25 - 40.
1. Minkä takia telttamaja (tabernaakkeli) rakennettin? Jumala tarvitsi asuinpaikan / säilyttämään israelilaisten arvoesineitä / jotta Jumala voisi olla kansansa keskellä. (25:8)
2. Minkä kuvia tuli ommella telttamajan väliverhoon? Ei mitään, sillä juutalaisilla oli kuvantekokielto / leijonan kuvia / kerubin kuvia. (26:31)
3. Ketkä valittiin toimittamaan papillisia tehtäviä? Aaron ja tämän pojat / Leevin sukukunta / Joosua jälkeläisineen. (28:1)
4. Mitä tapahtuisi puhdistautumatta uhraavalle papille? Hän menettäisi pappeutensa / kuolisi / joutuisi kirouksen alaiseksi. (30:20 - 21)
5. Minkä niminen oli Jumalan hengen täyttämä taitava käsityöläinen, jonka Jumala osoitti telttamajaa rakentamaan? Uri / Besalel / Caleb. (31:2-4)
6.Mitä Aaron teki Mooseksen viipyessä Siinain vuorella? Aterian kielletyistä raaka-aineista / sonnipatsaan / alttarin Jumalan kunniaksi. (32: 4- )
7. Minkä tähden israelilaiset pelkäsivät lähestyä Moosesta tämän laskeutuessa vuorelta? Mooses oli raivoissaan / hänen kasvonsa säteilivät / hänen kädessään oli käärmesauva. (34: 29-31)
8. Kun kansalta pyydettiin lahjoituksia telttamajan valmistamiseen, vain leeviläiset antoivat lahjoituksen / kaikki lahjoittivat ja tarveaineet riittivät juuri ja juuri / kansa lahjoitti tarvikkeita enemmän kuin oli tarve. (36: 3-7)
9.Mistä israelilaiset tiesivät purkaa leirinsä ja lähteä liikkeelle? Kuulivat trumpetin soiton / Mooskeksen käskystä / kun pilvi kohosi pois telttamajan päältä. (40:36-37)
10. Kenestä tuli Mooseksen seuraaja? Kaalebista / Aaronista / Joosuasta. (5. Moos. 31:1-8)
OIKEAT VASTAUKSET UUTISKIRJEEN LOPUSSA. 😊
|
|
Huhtikuu oli kiireinen. Nautimme pääsiäiseen liittyvistä puuhista, korjasimme satoa puutarhasta ja aloitimme hyönteisopinnot. Saimme myös viedä kotiin itsekasvattamamme pääsiäisruohot ja papukasvit.
Nyt olemme vaalien ja huolella hoitaneet perhosten toukkia ja odotamme kovasti perhosten kuoritumista kennoistaan. Lapset ovat tehneet erilaisia hyönteisiin liittyviä taideteoksia, ja jälleen kerran olemme saaneet ihmetellä sitä luovuuden ja taidon määrää, minkä he omaavat.
|
|
Siirtyessämme toukokuulle saamme vietyä hyönteisopintomme päätökseen, kunhan ensin päästämme kasvattamamme perhoset ja leppäkertut luonnon helmaan. Äitienpäiväyllätykset pitävät meitä myös kiireisinä toukokuun alussa.
Kun ihanat äidit on huomioitu, aloitamme matkan toiselle puolelle maapalloa, Australian suurelle mantereelle. Opimme uusia asioita “Land Down Under” -maan maantieteestä, ihmisistä ja eläimistä.
|
|
Tässä kuussa Mia-pastori käy jättämässä lapsille jäähyväiset. Lapset ovat aina innolla odottaneet pastorin käyntejä ja yhteisiä kirkkohetkiämme. Olemme kaikki surullisia hänen lähdöstään, mutta lähetämme hänet matkaan lukuisien halauksien ja hyvien toivotusten saattelemana. Iloitsemme siitä, että hän pääsee jälleen perheensä luo ja uskomme Jumalalla olevan hyvän suunnitelman hänen varalleen.
Koulumme on suljettu 31. toukokuuta. (Memorial Day)
|
|
|
Siunausta ja hyvää loppukevättä,
Pirjo Komonen Campitelli
|
|
Jos listaltamme puuttuu jonkun syntymäpäiväsankarin nimi, niin ilmoitathan tästä välittömästi, KIITOS!
|
|
Kuun viimeisenä päivänä vietetään
Seppo Sipisen 80-vuotisjuhlia. Lähetämme jo etukäteen siunaussateita ja kosolti halauksia niin tulevalle päivänsankarille kuin juhlien valmistelijoillekin!
|
|
Viimeisien vuosien aikana olemme siirtyneet perinteisistä urkumessuista jumalanpalveluksiin, joiden musiikkimaailma heijastaa paremmin tulevaisuuteen tähyävää seurakuntaa. Koronarajoitteet ja niiden vaikutuset ovat osittain vahvistaneet tätä muutosta. Kaiken kaikkiaan seurakuntamme on onnistunut kääntämään menneen vuoden rajoitteet uusiksi mahdollisuuksiksi. Aktiivisen nettiviestinnän ja suorien videolähetysten avulla olemme säilyttäneet yhteyden jäseniimme ja synnyttäneet uutta aika- ja leveyspiirieroista piittaamatonta yhteiskristillistä yhteisöllisyyttä.
|
|
Vielä emme ole aloittaneet säännölistä piiri- ja kuorotoimintaa, mutta muutoin seurakuntaelämämme on normalisoitunut monin tavoin. Uskomme, että seurakuntamme palaa vähintäänkin yhtä vahvana takaisin, kuin mitä se oli ennen epidemiaa. Lämmin kiitos teille kaikille, jotka olette tukeneet meitä ja rukoilleet minun sekä musiikkitiimimme puolesta menneen vuoden aikana.
|
|
On ollut ilo ja siunaus olla kirkolla töissä viimeisen neljän vuoden ajan. Lukuisten muutosten keskellä olemme saaneet olla luottavaisin mielin rohkean Mia-pastorin luotsatessa seurakuntaamme. Henkilökohtaisesti olen äärettömän kiitollinen siitä ystävyyden, rakkauden, rakentavien keskustelujen ja ennen kaikkea rukouksen ilmapiiristä, mikä työpaikallamme on vallinnut. Valmius ja halu rukoilla yhdessä aina ja kaikissa tilanteissa on ollut ihanaa ja elämän muuttavaa. Kun me aidosti pyrimme asettamaan Jumalan kaiken keskiöön arjenkin keskellä, muutos on vääjäämätön. Mitkään sanat eivät riitä ilmaisemaan kiitollisuuttani työtoveriani ja rukoushetkiämme kohtaan. Mia, sinua tulee iso ikävä!
|
|
Kiitollisin sydämin,
Mika
|
|
PIRJO-LEENA KOSKISEN KOLUMNI
|
|
Iloisia ihmisiä, halauksia, naurua, kyyneleitäkin pyyhitään. Kokoonnuttiin eläkkeellelähdön juhliin Lepokodin Annan Majalle. Juhla oli yllätys päivän päähenkilölle ,siivouspäällikölle, joka ihmetteli itsekin salaisuuden säilymistä viime tippaan. Juhlaan osallistunut perhekin oli tietoinen järjestelyistä, mutta ei vuotanut tietoa. Siinä tavatessa nykyisiä ja entisiä työntekijöitä tuli mieleeni, että tämä on sitä elämää itseään. Me tapaamme ja sitten tiemme eroavat, koko elämä on saapumisia ja lähtöjä. On ilo tavata ja tutustua, tehdä työtä pitkäänkin ja oppia tuntemaan toisemme ja sitten jonain päivänä tehtävät muuttuvat tai jäädään eläkkeelle, muutetaan pois ja yhteys katkeaa. Haikeushan siinä iskee mieleen ja monesti miettii, mitähän sille tai tälle tutulle nykyään kuuluu. Iän mukana näihin muutoksiin jotenkin suhtautuu hyväksyvämmin, näkee ne kuuluvaksi asiaan. Itse asiassa huomaa muistellessaan näitä ystäviä ja läheisiä työtovereita, että jotain on tarttunut näiden ihmisten mukana itselle matkaan. Me opimme toinen toisiltamme asioita ja toimintatapoja, paljon hyödyllistä suhtautumista. Me olemme kuin kivet purossa, hiomme toinen toisiamme ja vesi, elämä, hioo lisää. Mitä meistä voikaan tulla!
Mia-pastorin lähtö tuntuu kovin haikealta tällä hetkellä. Uudet haasteet ja tehtävät ovat hänellä edessä, ja me jäämme Sami-pastorin hellään huomaan jatkamaan meille osoitettua tehtävää. Nykymaailman tietoyhteydet ovat niin hyvät, että uskon yhteyksien välillämme säilyvän – ja kuka tästä elämästä tietää etukäteen, ties missä taas tapaamme!
Kiitos yhteisestä ajasta ja Jumalan siunausta, Pastori-Mia!
|
|
Loppukevään terveisin,
Pirjo-Leena
|
|
Pirjo Pedersen - JOHDATUSTA JOKA ASKELEELLA,
SIUNAUSTA JOKA SÄVELELLÄ
|
|
Pirjo Pedersenin leveä hymy, iloa säihkyvät suuret silmät ja taitava viulunsoitto ovat tulleet tutuiksi seurakuntalaisille jo vuosien takaa. Viime aikoina olemme saaneet kuulla Pirjon viulun säveliä säännöllisesti jumalanpalveluksissamme. Vaikka moni tuntee Pirjon pidemmältä ajalta, niin on myös meitä, joille hänen tarinansa ei ole tuttu. Kiitämme Pirjoa tästä mahdollisuudesta tutustua häneen hieman paremmin.
Bonn – Bergen – Kemi – Lake Worth - Palm Beach
Pirjo syntyi vuonna 1965 Bergenissä Norjassa, Pirjon isän kotimaassa. Pirjon vanhemmat olivat tavanneet toisensa opiskelija-aikana Saksassa, Bonnin yliopiston hammaslääketieteellisessä tiedekunnassa. Pirjo muutti äitinsä kanssa Suomeen parin vuoden ikäisenä. Pirkko-äiti toimi kouluhammaslääkärinä ja piti yksityisvastaanottoa ensin Kristiinankaupungissa ja sitten Vihannissa, mistä muutettiin Kemiin Pirjon ollessa neljän vuoden ikäinen.
Pohjoisessa vierähti viisi vuotta. Pirjo kävi Kemissä kansakoulua ja pyhäkoulua ja aloitti myös viulunsoiton paikallisessa musiikkiopistossa. Kuusivuotias nappisilmäinen viuluvirtuoosi sai erityisluvalla ottaa opistolla yksityisopetusta normaalialoitusikärajan ollessa seitsemän vuotta. Kipinä viulunsoittoon tuli Pirjon äidiltä, joka itsekin oli soittanut viulua nuoruudessaan. Musiikillinen lahjakkuus oli perintöä äidin isältä, joka soitti sekä selloa että kontrabassoa mm. Tornion kamari-orkesterissa.
Pirkko-äidin pitkäaikaisena haaveena oli ollut muuto ulkomaille ja Amerikka oli toivemaiden kärjessä. Tämä haave toteutui Pirjon ollessa yhdeksän vuoden ikäinen. Äiti ja tytär saapuivat Floridaan ensin puoleksi vuodeksi marraskuussa 1974. Keväällä 1975 piti vielä palata Suomeen hakemaan asiaankuuluvat pysyvät työ- ja oleskeluluvat, ja näin muutto valtameren toiselle puolelle oli sientöity.
|
|
Musiikkia, valtio-oppia, sairaanhoitoa ja kiinteistöalaa
Amerikkaan saavuttuaan Pirjo jatkoi viuluopintojaan yksityistunneilla ja koulujen orkestereissa soittaen, ensin erikoisluvalla Lake Worth Junior High’n orkesterissa sekä myöhemmin Lake Wort High School’ssa. Lisäksi tämä lahjakas viuluniekka soitti klassista ja hengellistä musiikkia lukuisissa erilaisissa kokoonpanoissa festivaaleilla ja tapahtumissa sekä kirkoissa ja kokouksissa.
Musiikki oli luonnollinen valinta Pirjon jatko-opinnoille. Hän suoritti taideaineiden loppututkinnon, musiikki pääaineenaan Palm Beach State Collegessa. Tämän jälkeen tiedonnälkäinen nuori nainen jatkoi opiskelua Florida Atlantic -yliopistossa, mistä valmistui valtiotieteiden kandiksi (BA). Pirjo työskenteli opintojen ohessa ja niiden jälkeen apulaisena ja virkamiehenä U.S. Immigration & Naturalization Servicen palveluksessa. Samanaikaisesti tuntui siltä, että Jumala edelleen kutsui Pirjoa johonkin muuhun.
Kun Jumala alkoi puhumaan Pirjolle hoitoalasta, tämän täytyi usempaan kertaan varmistaa, että olihan Taivaan Isä nyt varmasti tosissaan. Pirjo kertoo pelänneensä veren näkemistä ja kuvitteli itsensä ennemminkin pyörtyilemässä sairaalan käytävillä kuin kykenevänsä muita hoitamaan. Pyhä Henki avasi Pirjon silmät näkemään asiat toisin ja Pirjo sai varmuuden, että Jumala todella halusi hänen pyrkivän sairaanhoitajakoulutukseen.
Taas kerran alkoivat uuden alan opinnot. Pirjo valmistui sairaanhoitajaksi kaksi vuotta myöhemmin geriatria erikoisalanaan. Myöhemmin hän vielä opiskeli sairaanhoitoalan maisteriksi. Pirjo sanoo aina rakastaneensa vanhoja ihmisiä. Ennen sairaanhoitajatyötään Lepokodilla hän oli ehtinyt toimia siellä jo vapaa-ajanohjaajana. Lepokodin lisäksi Pirjo on työskennellyt myös amerikkalaisissa vanhusten hoitoyksiköissä.
Kaikkien opintojen ja opintoja vastaavien töiden ohella Pirjo on nuoruudesta asti hoitanut äitinsä kanssa heidän motelli- ja vuokrakiinteistöjään. Pirjo sanoo hymyssä suin tämän aiemmin olleen heidän ”harrastuksensa”. Kun Pirkko-äiti jäi hyvin ansaitulle eläkkeelle pidettyään hammaslääkärin yksityisvastaanottoa yli 44 vuoden ajan, Pirjo otti pääasiallisen vastuun toiminnan pyörittämisestä.
|
|
Uskoa alusta asti
Pirjo on saanut sekä luottamuksen Jumalaan että Israel-rakkautensa äidinmaidossa. Pirjon äiti on aina rukoillut ja luottanut Jumalan varjelukseen. Hänelle oli tärkeää laittaa tytär Kemissä pyhäkouluun. Pirjo muistelee, kuinka pyhäkoulun opettaja, uskossaan syväjuurtunut Sankalan Elsa, piti huolen siitä, että pyhäkoululaiset ymmärsivät, miten Jeesuksen pelastustyö ja syntien anteeksianto olivat avain taivaaseen. Floridassa Pirjo laitettiin hyvämaineiseen Our Savior Lutheran -kouluun, jossa kävi muitakin suomalaisperheiden lapsia. Rippikoulun suorittaminen kuului itsestäänselvyytenä Pirjon nuoruusvuosiin, ja konfirmaatiojuhlaa vietettiin pastori Wilbert Törmälän johdolla vuonna 1980.
Henkilökohtaisen uskonratkaisun Pirjo sai tehdä 13-vuotiaana, kun Niilo Yli-Vainion Uusi elämä voittaa- missio saapui Floridaan. Tuo ilta ei koskaan unohdu äidiltä eikä tyttäreltä. Pirkko-äiti oli ohjeistanut Pirjoa istumaan penkissä, kunnes äiti olisi ensin kokeillut mitä rukouspalvelussa tapahtuu. Pirjo jäi kiltisti paikalleen äidin paluuta odottamaan. Toisin kävi. Pirjon 12-vuotias ystävä Lea (Hulkkonen, myöh. Peters) tuli päättäväisenä puhuttelemaan vuoden vanhempaa toveriaan. Jos tämä ei ollut täysin varma taivaspaikastaan, niin nyt oli lähdettävä liikkeelle. Pirjo kuuliaisena tyttärenä empi ensin, mutta Lea ei antanut perikisi ja niin tytöt ottivat oman paikkansa rukousjonossa. Pyhä Henki teki työnsä lempeän evankelistan välityksellä, ja Pirjo sai antaa koko elämänsä tuona iltana Jeesukselle.
Israel ja lukuisat lehtimajajuhlat
Pirjon äidiltä peritty Israelin rakkaus sai hänet 1990-luvun taitteessa mukaan juutalaisväestön evankeliointia edistävään Messianic Jewish Movement -liikkeeseen. Pirjo on paljon tutkinut ja opiskellut juutalaisuutta ja kutsuukin itseään kristityksi siionistiksi. Hän tuntee syvää rakkautta juutalaisuutta ja Israelia kohtaan kuitenkin samalla kunnioittaen omaa kristillistä perimäänsä.
Pirjon yksi suurista haaveista toteutui, kun hän vuonna 1994 pääsi äitinsä kanssa lehtimajajuhlille Jerusalemiin. Matkaan kuului luonnollisesti myös Israelin kiertomatka. Ei liene yllätys, että Pyhä maa ja erityisesti Gennesaretin järven maisemat veivät nuoren naisen sydämen. Lehtimajajuhlien konserttispektaakkeli valtavine orkestereineen ja heprealaisine ylistystansseineen hurmasi ja kosketti Pirjoa syvältä. Niin syvältä, että sydämestä nousi kaipuu päästä osalliseksi ylistykseen ei ainoastaan kuulijana vaan myös soittajana. Ajatus tuntui alkuun mahdottomalta, mutta Pirjo päätti silti ottaa selvää, mitä orkesteriin pääseminen edellytti. Tämä johti siihen, että Floridaan palattuaan Pirjo yhdessä tuolloisen pastori Mauri Vihkon kanttori-vaimon, Anna-Liisan, avustuksella teki nauhoituksen soittotaidostaan ja lähetti sen hakemuksen kanssa lehtimajajuhlia järjestävälle ICEJ:lle (International Christian Embassy-Jerusalem). Vastaus oli myönteinen ja Pirjolle kaikkien unelmien täyttymys!
Pirjo on sittemmin soittanut Jerusalemin lehtimajajuhlilla kymmenen eri kertaa vuosien 1995 – 2010 välillä. Kansainvälisessä huippuorkesterissa mukanaolo tarkoitti vähintään kolmea viikkoa vuosittain paikan päällä. Kaksi viikkoa meni harjoituksissa ja viikko itse juhlilla soittaessa. Tämän lisäksi Pirjo vietti yli puoli vuotta Israelissa vapaaehtoistyössä vuosituhannen vaihtuessa. Hän työskenteli Messianic Times -lehden Tel Avivin toimistossa markkinointitehtävissä ja vapaa-aikana soitti mukana paikallisessa jerusalemilaisessa ylistysyhtyeessä. Vuosituhat vaihtui yhdessä Pirkko-äidin kanssa ikimuistettavalla tavalla Jerusalemin Itkumuurilla.
|
|
Uskollinen ja palava Herran palvelija
Pirjon sydän palaa Herralle ja hän onkin saanut elämänsä aikana tehdä laaja-alaista evankeliointityötä niin musiikin kautta kuin myös yli neljännesvuosisadan kestäneessä kutsumustyössään hoitoalalla. Pirjo toteaa nöyrästi, kuinka Jumala on antanut hänelle valtavasti mahdollisuuksia siunata ja rukoilla hoidettavien vanhusten puolesta ja johtaa heitä Jeesuksen tuntemiseen. Pirjo kertoo itselleen ehkä merkityksellisimmästä tapauksesta, 105-vuotiaasta Unkarin juutalaisesta, Estheristä, jolle sai olla avaamassa tietä ottaa Jeesus omaan sydämeen Vapahtajaksi ja Herraksi. Ehkä kuulemme tämän liikuttavan kertomuksen kokonaisuudessaan vielä joskun Pirjon itsensä kertomana.
Pirjo toteaa vielä hienon haastatteluhetkemme päätteeksi, kuinka tärkeää on ollut ymmärtää, että turvallisin paikka tässä maailmassa löytyy ainoastaan olemalla kuuliainen Pyhän Hengen vaikutukselle ja pitäytymällä tiukasti Jumalan tahdossa. Siitä tämä Herran uskollinen palvelijatar on meille kaikille oivana esimerkkinä.
|
|
Lämmin kiitos Pirjolle siitä ilosta, valosta ja rakkaudesta, mitä hän jakaa ympärilleen niin soitollaan kuin sanoillaan, missä ikinä liikkuukin.
|
|
Siirtyminen pitkäperjantaista sunnuntain ylösnousemusjuhlaan oli koskettavaa. Erosimme perjantaina kirkkosalin ollessa pimeänä ja alttari puettuna mustiin kohdataksemme jälleen sunnuntaiaamuna liljantuoksuvissa pääsiäisaamun tunnelmissa. Molemmat messut olivat kauniit. Suomalaisen palveluksen päätteeksi siunasimme myös uuden valtuuston työhönsä.
|
|
Pääsiäisjuhlinta jatkui Lepokodin Annan Majalla, missä saimme vapaaehtoisten kanssa julistaa pääsiäisen ilosanomaa sanoin ja sävelin. Toimme kaikki alttaria koristaneet pääsiäisliljat Lepokodille, jossa ne jaettiin ehtoollistilaisuudessa mukana olleille. Vielä seuraavana aamunakin vietiin vielä muutama lilja lisää ystäville, jotka eivät olleet sunnuntaina mukaan päässeet.
|
|
Huhtikuun viimeisenä sunnuntaina otimme varaslähdön vappuun. Kirkossa tuoksuivat nyt lilja-aromien sijaan tuoreet munkit, joita oli tarjolla kirkkokahveilla. Kiitos munkinpaistajille Tarjalle ja Irmalle!
|
|
1. "Tehtäköön minule pyhäkkö, niin minä asun teidän keskellänne."
Telttamaja rakennettiin, jotta Jumala voisi olla kansansa keskellä.
2. Telttamajan väliverhoon tuli ommella kerubin kuvia.
3. Aaron ja tämän pojat valittiin hoitamaan papillisia tehtäviä.
4. Elleivät papit peseytyisi, he kuolisivat.
5. Jumalan hengen täyttämä taitava käsityöläinen oli nimeltään Besalel.
6.Aaron teki sonnipatsaan.
7. Israelilaiset pelkäsivät lähestyä Moosesta, koska tämän kasvot säteilivät.
8. Kun kansalta pyydettiin lahjoituksia telttamajan valmistamiseen, niin se lahjoitti tarvikkeita ylitse tarpeen.
9.Israelilaiset tiesivät purkaa leirinsä ja lähteä liikkeelle, kun pilvi kohosi pois telttamajan päältä.
10. Joosuasta tuli Mooseksen seuraaja.
Opasta minut säädöstesi tielle, minä tahdon tutkistella sinun lakisi ihemeitä. (Ps. 119:27)
|
|
TÄÄLTÄ PÄÄSET YHTEISTYÖKUMPPANIEMME SIVUSTOILLE:
|
|
St. Andrew's Lutheran Church | (561) 582-0554 | 928 South E Street, Lake Worth, FL 33460 | www.standrewsfl.com
|
|
|
|
|
|
|